Eilen mä kävin jossain ihan kummassa paikassa. Siellä oli tosi paljon muita koiria ja mua oikein pelotti mennä sinne sisälle. En mä sinne olisikaan vapaaehtoisesti mennyt, mutta mut kannettiin ovesta sisälle, vaikka kuinka yritin tekeytyä tosi painavaksi. Sitten se täti yritti lahjoa mua nameilla, mutta sen jutun mä oon jo oppinut enkä suostunut niitä syömään ennen kuin se meni kauemmas. Onneksi aika pian pääsin yhteen huoneeseen ihan yksin ilman niitä muita koiria. Siellä mä vähän nuuskin ympärilleni ja se oli oikeastaan hyvin mielenkiintoinen paikka, kunnes mut taas otettiin syliin ja nostettiin pöydälle. Sitten toinen täti alkoi hyöriä mun ympärilläni ja katsoin korviani (yök, mun kuonosta pidettiin silloin kiinni) ja kokeili mahaa ja kaikkea. Katsoi se mun hampaitakin ja mä annoin se tehdä noi tutkimukset. Siinä pöydän edessä oli ikkuna, josta oli kiva katsella ulos sillä aikaa kuin se teki niitä tutkimuksia. Mä kuulin, että mua rokotettiin, mutta sitä mä en sitten huomannut ollenkaan.
Niin ja sieltä pois tullessa sain sitten mukaani passin, johon toi rokotus oli merkitty.
Muutenkin eilinen oli tosi rankka päivä. Ennen tuota kummaa paikkaa, jota ihmiset sanoivat eläinlääkäriksi, mä kävin pitkällä lenkillä. Sielläkin oli paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Mä en kyllä yhtään tajua, etten saa mennä nuuskimaan niitä kaikkia ohi meneviä ihmisiä. Autoja mä oon jo vähän oppinut sietämään, siis yksi kerrallaan ne on ihan ok, mutta jos niitä on useampia kerrallaan, niin silloin mä kyllä pysähdyn tuijottamaan. Onneksi se mun kaverini Kaapo on yleensä mun kanssa lenkillä, joten oikein pelottavissa tilanteissa mä menen sen luokse.
Mä olen oppinut jo istumisen ja maahan menon ihan hyvin. Naksutin on kyllä tosi kiva juttu, vaikka saan mä niitä herkkuja muutenkin. Yleensä herkkuja tulee myös silloin, kun emäntä sanoo "hyvä". Ja mähän oon aina hyvä. Vielä mulle ei kyllä oikein mene jakeluun, että muitakin pitäisi totella. Miksi ihmeessä, musta sellainen on ihan tyhmää ja mä tykkään enemmän touhottaa.
